torstai 5. syyskuuta 2019

Matka pohjoiseen 3: Pohjois-Norjassa



Matka pohjoiseen 1. ja 2. juttu kertoivat matkastamme Hangosta Utsjoelle ja vierailustamme Varangin niemimaalla.

  Neljäntenä matkapäivänä oli suunnitelmissa ajaa pohjoisen Norjan kautta Karigasniemelle ja viidentenä päivänä jatkaa sieltä Norjan kautta Enontekiöön.

Aamun ensimmäinen vilkaisu ikkunasta näytti paksun sumun peittämän maiseman.
Aamiaiselle lähtiessämme sumukerroksesta oli jäljellä vain ohut nauha Tenojoen yllä.



Heitimme hyvästit Utsjoelle ja sen hyvälle hotellille.


Suuntasimme taas kohti Nuorgamia ja rajanylityspaikkaa.
Norjan tullimies pysäytti meidät ja kyseli matkareitistämme.
Hän kertoi sen huonosta tieosuudesta ja hienoimmista maisemista.

   Tana brussa ylitimme sillan ja lähdimme pohjoisen suuntaan Tenojoen vasenta laitaa pitkin kohti Ifjordia.



Korkealta töyräältä katsellen joen uoma näytti matalalta, keskellä oli pitkät hiekkasärkät.


Joen vastakkaisella rannalla näkyi pieniä kyliä.


Tie jatkui länteen päin, maisemat olivat jylhiä.
Se tullimiehen kertoma huono tieosuuskin tuli vastaan.




Saavuimme ensimmäiseen vuonon pohjukkaan.




Tie jatkui mutkitellen ja korkeuserot olivat suuria.
Nousut tunturialueille ja laskut alas seuraavan vuonon rannalle vuorottelivat.





Purot olivat vähävetisiä tähän aikaan vuodesta.


Täällä ei poroja tien vierillä näkynyt, mutta näimme yhden ison tokan tunturin rinteellä.
Aluksi ne olivat paikoillaan, sitten yhtä-äkkiä koko tokka lähti liikkeelle.






Ajettuamme vähän aikaa eteenpäin näimme poroaitaukset, poroja, ihmisiä ja autoja.



Matka jatkui koko ajan vaihtuvia maisemia ihaillen.




Yhdellä pysähdyspaikalla päästimme takana tulleen rekan ohitsemme ja jäimme seuraamaan sen etenemistä mutkaisella ja ylöspäin nousevalla tiellä, siitä kolme seuraavaa kuvaa.






Porsanginvuonon rannalla maisemat olivat melko karuja ja sää utuinen.




Lakselvistä käännyimme etelän suuntaan kohti Kaarasjokea ja Karigasniemeä.




Yövyimme Karigasniemellä.
Aamulla suuntasimme taas Norjan puolelle ja lähdimme ajamaan Enontekiön suuntaan.


Tien laidoilla näkyi tauluja muistuttamassa turvavöistä.



Viileässä aamupäivässä pysähdyimme levähdyspaikalle kosken äärelle.
Maitohorsmat kukkivat joen töyräällä.


Kuvasin kukissa mönkiviä märkiä ja kohmeisia kimalaisia.



Tien viereistä kasvillisuutta tuli myös kuvattua.
Vaivaiskoivuissa alkoi olla jo ruskan värejä, samoin muissakin varpukasveissa.





Autojen lisäksi näimme muitakin kulkuneuvoja, vesitaso lienee täällä hyvä liikenneväline.


Ohitimme myös traktorin, jolla oli kyydissä henkilöauto.


Matka jatkui etelään päin kohti Suomen rajaa ja Enontekiötä.





1 kommentti:

  1. Kyllä oli tämäkin mielenkiintoinen reitti - ihan piti taas kartan kanssa katsella kauniita maisemakuvia ja lukea tekstiä.

    VastaaPoista