Viikonlopun kuvia Hangon rannoilta

Lauantaina alkuillasta lähdimme kiertelemään rantoja odotellen lähestyvää auringonlaskua.

Aloitimme kierroksen Silversandin rannalta.

Taivas oli osittain tummien pilvien peitossa ja tuuli oli navakka.

Rannalla tultuamme sää tuntui todella kolealta.
Vesillä olijoita kylmyys ei tuntunut haittaavan, liikkeellä oli leija- ja purjelautalijoita.

Jatkoimme kierrostamme, auringonlaskun aikaan olimme Kappelisatamassa.
Taivaanrannalla oli paksut tummat pilvet, joten auringonlasku jäi näkemättä.

Käväisimme Länsisatamassa katsomassa missä vaiheessa alueen rakentaminen on.
Siellä onnistuimme kuvaamaan auringonlaskun jälkeisen taivaan komeaa väritystä.

Kotimatkalla poikkesimme vielä Neljän Tuulen Tuvan pysäköintipaikalle.
Näkymä kaupungin suuntaan oli jännittävän näköinen.

Sunnuntaipäivä oli kaunis, aurinkoinen ja jopa vähätuulinen.
Lähdimme uudelle kierrokselle, nyt Täktomin suuntaan.

Ensimmäinen kohde oli Kobben.
Pysäköintipaikalta niemen kärkeen menevän tienreunuksen puusto oli vielä lehdistöltään vihreä, itse tie oli sateiden jäljiltä tosi kurainen.

Tien vierellä virtaava puro on rehevä ja siellä näkyy aina kauniita heijastuksia.

Karja oli laitumella, näytti olevan päivälevon aika.

Kauempana ruovikossa oli yksi jalohaikara ruokailemassa.

Seuraava pysähdyspaikka oli Vedagrundet.
Pysäköintipaikan merkillä paistatteli päivää yksi amiraaliperhonen.

Veneitä oli rannoilla edelleen paljon, veneilykausi ei ole vielä ohi.

Vähän kauempana rannasta oli ruokailemassa kahdeksan kyhmyjoutsenta.

Kallioilta merelle päin oli kauniit maisemat, meri oli melkein tyyni, taivaalla poutapilviä.

Hiekkarannan puolella ihailimme aaltojen muovaamaa hiekkapohjaa.

Rantoja tutkiessa huomasin vedessä meduusoja, joiden liikkeet heijastuivat pohjan hiekkaan.
Rantahietikolla oli myös kuolleita yksilöitä.

Rannalla kasvavat merisinapit olivat vielä täydessä kukassa.

Pysäköintipaikan vierellä kasvava komea pihlaja oli täynnä marjoja.

Jatkoimme matkaa Tvärminnen suuntaan.
Kameran kanssa liikkuessa tulee usein kuvattua Täktomissa olevaa vehreää kujaa.

Tvärminnessäkin näkymä merelle oli sininen, niin taivas kuin vesikin.

Sudenkorentojakin oli vielä liikkeellä.

Tiilitehtaan rannan vanha punainen venevaja on edelleen pystyssä ja käytössä.

Tälläkin rannalla tuli ikuistettua kaunista syksyistä maisemaa.

Matka pohjoiseen 4: Enontekiöltä Hankoon

Matka pohjoiseen 1., 2. ja 3. juttu kertoivat matkaosuuksista Hangosta Utsjoelle, tutustumisesta Varangin niemimaahan ja matkanteosta Norjan pohjoisosassa.

Tämä viimeinen juttu kertoo paluumatkastamme pohjoisesta etelään.

Saavuimme Enontekiölle iltapäivällä.
Olemme aikaisimmilla matkoillamme olleet paikkakunnalla useampia päiviä, joten tällä kertaa teimme vain lyhyen muistelukierroksen keskustassa ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Ajoimme Muonioon ja sieltä Yllästunturin suuntaan päämääränä Äkäslompolo.

Tiellä kulki muitakin matkalaisia.

Maisema oli kaunista, kumpuilevaa.
Välillä tien vierellä oli laajoja suoalueita.

Äkäslompoloon saavuttaessa Yllästunturin rinteet näkyivät.
Tähän aikaan vuodesta ne ovat kyllä melko ankean näköiset.

Ajoimme kaunista Maisematietä pitkin Ylläsjärven suuntaan seuraavaan majapaikkaamme.

Hotellin pihaan saavuttuamme huomasimme muitakin sisään pyrkijöitä.

  Myöhemmin ollessamme ruokailemassa yksi poro söi aivan ravintolan ikkunan alla, näitä ruokailijoita kuulemma kiinnostivat kovasti myös terassin kukat.

Illalla lähdimme vielä ajelemaan kylän keskustan suuntaan nauttien Maisematien kauneudesta.

Yritimme kuvata ilta-auringon valaisemaa järven pintaa, mutta äkäiset hyttysparvet pakottivat pian luopumaan siitä ja tyytymään katselemaan maisemia auton sisältä.

Aamulla matka jatkui Kolarin ja Pellon kautta etelään päin.
   Matkalla poikkesimme useita kertoja tien sivuun ihailemaan Tornionjoen loppukesäisiä maisemia.
Veden pinta oli täysin tyyni ja kalastajia oli liikkeellä.

Lappean Lohen rannassa kalastajat olivat lähdössä joelle.

Tie jatkuu joen suuntaisesti.

Pellon ja Ylitornion välissä ylitimme napapiirin.

Seuraava vierailupaikka oli Kukkolankoski.
Täällä tapaa aina kalastajia lippoamassa siikaa.
Alueella on kauniita, vanhoja punaisia rakennuksia.
Kosken kohdalla Ruotsin puoli rakennuksineen näkyy selvästi.

Muutama mies oli nytkin lippoamassa ja saalistakin näkyi tulevan.

Suunnitelmana oli Tornion jälkeen ohittaa Kemi ja Oulu vauhdilla nopeaa tieosuutta pitkin.
Tuolla nopeaksi suunnitelevallamme tieosuudella oli kuitenkin pitkiä tietöitä, joten matelimme perjantairuuhkassa muutaman tunnin 50 km/h.
Viimeinen yöpymispaikka oli Kokkolassa.

Kokkolassa ehdimme tehdä illalla vain lyhyen kierroksen kaupungin rannoilla.
Auringonlaskun kuvauksestakin myöhästyimme hieman, näimme vain juuri pilven taakse vajoavan auringon.

Kaupungin keskustassa, keskellä katua on iso, komea kivi, jonka päällä on lapsihahmo lukemassa hedelmäpuun alla.
Kiven toisella laidalla oli teksti: nuori sielu avoimena / ung själ, öppet sinne

Aamulla jatkoimme matkaa Rantatietä pitkin Luodon, Pietarsaaren ja Uusikaarlepyyn kautta.

Kaupunkivierailujen jäkeen matkasimme suoria teitä pitkin Pohjanmaan halki.

Etelämmäksi saapuessamme pysähdyimme vain tankkaamaan ja jaloittelemaan.

Kotiin saavuimme lauantai-iltana viikon reissaamisen jälkeen.

Viikon aikana ehdimme nähdä paljon uutta ja mielenkiintoista.

Matkaa suunnitellessamme uskoimme, että tämä on meidän ikäihmisten viimeinen pitkä pohjoisen matka, mutta kotiin tultuamme mietimme, että ehkä ei sittenkään.