Päätimme käyttää talviajan ensimmäisen aamun auringonnousun katsomiseen ja kuvaamiseen.
Lähdimme tuntia ennen nousuaikaa Täktomiin, Högholmenin luontopolulle.
Pysäköintipaikalta rantaan on noin kilometrin matka, alkuosa on metsätaivalta.
Tunnelma metsässä oli hieno.
Oli pimeää, luonnon satunnaisia ääniä kuului, muuten oli täysin hiljaista.
Sää oli tyyni ja hieman sumuisen oloinen.
Saavuimme ranta-alueelle ja pitkospuiden alkupäähän noin puoli tuntia ennen nousuaikaa.
Metsätaipaleen jälkeen rannalla tuntui valoisalta.
Merellä näytti melko pilviseltä, joten arvelimme, että auringonnousukuvia emme taida saada.
Emme tienneet oikein tarkasti mistä kohdasta aurinko tulisi esiin, mutta nousuaikana alkoi taivaalle ilmestyä sinisen värityksen lisäksi hentoa punaisuutta.
Kallioiden päällä kasvaa upeita tuulten muovaamia puita.
Niitä tulee kuvattua jokaisella käyntikerralla.
Aamun värityksessä maisema näytti erilaiselta, pehmeämmltä kuin päiväsaikaan.
Niemen länsipäästä, korkealta kallioiden päältä on komeat näkymät.
Nyt kauempana oleva maisema oli hieman sumuinen.
Maisemaa katsellessa näkyi todella paljon joutsenia.
Kallioiden juurella rannan läheisyydessä oli kyhmyjoutsenia.
Osa ruokaili rauhallisesti, mutta riitaisuuttakin joukossa näkyi.
Kauempana rannasta oli laulujoutsenia.
Niiden äänekkäät huutelut kuuluivat hyvin hiljaisessa aamussa.
Noin puoli tuntia nousuajan jälkeen näimme ensimmäiset merkit auringosta.
Kuvasimme innolla hiljalleen esiin tulevaa väritystä.
Paluumatkalle lähdimme ennen aamuyhdeksää.
Syksyinen metsä oli kaunis, reitti oli tuttu, mutta aamuista tunnelmaa arkisemman oloinen.
Aamuvierailu rannalla oli hieno kokemus, vaikka kullankeltainen auringonnousu jäikin näkemättä.
