maanantai 26. marraskuuta 2018

Hankoniemen eteläisiä rantoja kiertelemässä

Lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä, joten lähdimme taas kiertelemään rantoja.
Vesi oli tosi alhaalla, noin -35 cm.


Ensimmäinen kohde oli Kattrumpan.
   Lahdella oli paljon laulujoutsenia, joiden kovaääniset trumpettimaiset töräytykset kuuluivat heti rantaan tultaessa.
Matalasta vedestä löytyi varmaan runsaasti syötävää.




Meren suunnalle näkymä oli tyyni ja taivaanrannalla oli ohut pilvikerros.


Rannan kivikko oli märkää, jolloin kivien värit tulivat selvästi esiin.




Veden kuljettamien roskien joukossa oli runsaasti pieniä kaloja.


Seuraavalla rannallakin näkymä ulkomerelle päin oli samanlainen.


Rannan kivet ja hietikko kylpivät auringossa, levää oli runsaasti.



   Vesi oli uskomattoman kirkasta, pieni aallokko kuljetti rantavedessä näkyviä männynkäpyjä edestakaisin.




Aallokko oli tehnyt hiekkaan komeita kuvioita.


Kolmantena käyntikohteena oli Kobben.
Rantaan menevä tie on korkeiden kaislojen reunustama.


Täälläkin näkymät vesille ja rannoille olivat tyynet ja aurinkoiset.
Lahdella näkyi veden mataluus, hiekkapohja oli tullut esille.


Veneitä oli rannalla seuraavaa veneilykautta odottamassa.




Niemen päässä olevat kalliot hehkuivat auringossa.


Perinteisesti tulee aina otettua kuva näiden kallioiden juurelta etelän suuntaan.
Usein siellä näkyy kauniita pilvinauhoja.

   Saapuessani paikalle näin urospeuran juoksevan takana olevalta niemeltä hiekkakannasta pitkin idän suuntaan.


   Kuvaa juoksijasta en tietenkään ehtinyt ottaa ennenkuin eläimen eteen tuli avovesi ja se lähti uimaan.


   Mieheni kiipesi kallion päälle ja ehti kuvata peuran pääsyn vastapäiselle rannalle, josta se nousi maihin.
Uintimatkaa oli kartasta katsoen noin 700-800 metriä.





   Päivän viimeinen käyntikohteemme oli Vedagrundet, johon saavuimme reilu puoli tuntia ennen auringon laskua.
Täällä todella huomasi vedenpinnan alhaisuuden, rannan hiekkapohjaa oli näkyvissä laajasti.
Matalalta paistava aurinko valaisi hietikkoa.




   Täälläkin näkyi hiekassa monenlaisia aaltojen muovaamia kuvioita, joita kasvit ja simpukat koristivat.




Rannan edustalla on pieni kallioinen saari, johon ei normaalisti pääse kävelemään jalkojaan kastelematta.
Nyt kulkeminen onnistui hyvin.




Auringonlasku oli komea, sillä taivaanrannalla oli pilviä, jotka ajoittain peittivät auringon.




   Veden pinta oli tyyni, joten onnistuimme näkemään ja kuvaamaan "kullankeltaisen" meriveden.



Kotiin lähtiessämme maisema alkoi muuttua siniseksi ja hämäräksi.



sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Kuvia marraskuun auringonlaskuista

Marraskuun alkupuoli on ollut harmaa, auringonvalosta emme ole paljon päässeet nauttimaan.
     Kauniit auringonlaskut ovat myös olleet harvinaisia, meidän kameroihimme niitä tallentui kolmelta eri päivältä.

Ensimmäinen kuvasarja on Hangon Läntiseltä selältä torstailta 1.11.
Sää oli kaunis ja puolipilvinen.
       Noin tunti ennen auringon laskua pilvet väistyivät ja tyyni vedenpinta sai kullankeltaisen värin.




    Saaret olivat erinäköisiä ja -värisiä riippuen siitä, mistä suunnasta matalalla oleva aurinko niitä valaisi.





Veneen peräaallot rikkoivat tyynen vedenpinnan.



Hangonkylän satamaa lähestyttäessä aurinko oli jo painumassa horisontin taakse.



Seuraavat auringonlaskukuvat ovat Puistovuorilta sunnuntailta 4.11.

Matalalla oleva aurinko valaisi kallioiden päällä kasvavia puita ja siellä olevia rakennelmia.



Kallioilta on hyvä näkyvyys kaupungin suuntaan.


Meren puolella aurinko laskeutui vähitellen alemmaksi ja väritys muuttui vahvemman keltaiseksi.
Tuuli oli sen verran navakkaa, että sitä kullankeltaista vedenpintaa ei kuviin saatu.






Casinon rannassa oli jo vähän hämärää, läntistä taivasta koristivat ohuet pilvivanat.


Kolmannet auringonlaskukuvat ovat Prediumin rannalta lauantailta 17.11.

Meren pinta ei nytkään ollut tyyni, eikä taivaalla nähty oikein hehkuvia värejä.




Laitureille menevän polun lähistöllä on useita kauniita keloja.
Siellä kulkiessa voi seurata taivaanrannan väriä.







Takimmaislta laitureilta katseltuna maisema oli muuttunut jo hämäräksi.