Salon seudun kuohuvat kosket ja tulvivat pellot

Kävimme toissa viikolla Salossa ja matkalla katselimme miten paljon vettä pelloilla oli, varsinkin Perniön seudulla.
Viime viikolla päätimme lähteä kuvaamaan noita vesimääriä.

Aloitimme kierroksen Latokartanonkoskelta.
Kosken valtava kohina kuului pysäköintialueelle asti, vettä koskessa virtasi tosi paljon.

Teimme koskialueella saman kierroksen kuin edellisillä käynneillämmekin.
Ensiksi ylitimme kosken alempaa siltaa pitkin.

Kosken toisella rannalla kuljimme polkua pitkin yläjuoksun suuntaan.

Ylemmällä sillalla kuvasimme kosken vesimassoja molempiin suuntiin.

Palasimme kosken toista laitaa alaspäin.

Ennen pysäköintipaikalle paluuta kuvasimme vielä alemman sillan vieressä olevan vanhan myllyrakennuksen raunioita.

Jatkoimme matkaa Hästön suuntaan menevää tietä.
Vettä näytti olevan kaikkialla runsaasti, täälläkin joki oli levittäytynyt pelloille.

Sillan kupeessa oli harrastettu kalastustakin.

Pysähdyimme Pohjankoskelle.
Katselimme kosken kuohuja vain sillalta, jätimme kosken rantaan laskeutumisen toiseen kertaan.

Kävimme Muurlan lasitehtaalla, josta jatkoimme vanhaa Helsingintietä ja käännyimme Kiskoon menevälle soratielle.
Päivä oli ollut melko pilvinen ja tuolla matkaosuudella meidät yllätti sakea lumikuurokin.

Poikkesimme pienelle sivutielle, jonka varrellakin näytti olevan pelloilla runsaasti vettä.

Tien reunan "talventörröttäjät" olivat koristeellisen näköisiä.
Niissä oli ollut hämähäkin seittejä, joihin oli nyt tarttunut lumihiutaleita.

Aurinkokin tuli hetkeksi esille, jolloin peltojen reunoilla kasvavien puiden ja pensaiden varjot heijastuivat kauniisti veteen.

Palasimme takaisin soratielle.
Yllättäen huomasimme vanhan rakennuksen ja ison vesialtaan aivan tien vierellä.
Paikka oli meille tuntematon, emme olleet koskaan aikaisemmin tätä tietä ajaneet.
Kotiin tultuamme piti tarkistaa netistä paikan nimi, se oli Sahankulman koski.

Ylempänä oli toinen allas ja pato.

Kuvasimme alemman padon runsaita vesimääriä.
Nyt oli vaikeutena ympäristön märkyys, siellä oli vaikea liikkua.
Päätimme lähteä tutkimaan ja kuvaamaan aluetta uudestaan kunhan maa vähän kuivaisi ja luonto alkaisi vihertää.

Alkuvuoden kiertelyjä Hangossa

Tammikuun alkaessa uskoimme, että alkaisi myös talvi pakkasineen ja lumisateineen.
Tähän mennessä on muutamana päivänä käyty pakkasen puolella, muuten on vain tuullut ja satanut vettä.
Nyt kevättä kohden mentäessä odottelemme vain aurinkoisia päiviä. 

Leijasurffaajat ovat olleet vesillä koko talven.
Seuraavat kuvat on otettu 4.1.
Lämpöä oli muutana aste ja merivesi noin +4,5 astetta.

16.1 oli kaunis auringonnousu.

Olimme kuvaamassa sitä Puistovuorilla.

Seuraavat kolme kuvaa on otettu hetki ennen auringon nousua.

Tällaiselta se näytti noustessaan.

Joutsenia on tänä talvena Hankoniemellä ollut vähän.
Kuvassa viime vuoden poikanen.

Sorsien määrä on myös vähäinen edellisiin vuosiin verrattaessa.

Lokkeja alkaa saapua rannoille.
Kuvat on otettu 16.1.

Kaupunkialueella on runsas kauris- ja peurakanta, tässä yksi niistä.

Merivesi on lähes koko talven ollut noin 50 cm plussalla.

23.1 kuvasin Hangonkylän satamasta nostetun, näkkien peittämän lasten pyörän

25.1 olimme kiertelemässä ja kuvaamassa Varisniemellä.
Päivä oli aurinkoinen, lämmintä muutama aste.

Alueella on runsaati sodanaikaisia linnoitteita ja tykkiasemia.

Tämä kuva on talvisesta metsästä 2.2.
Hangon metsissä näkyy runsaasti sodanaikaisia kaivantoja.

Kuvat Gunnarsin rannasta 2.2.

Hangon vesitorni 4.2

Kaksi viimeistä kuvaa on Hangonkylän satamasta 14.2.