Matka pohjoiseen 2: Varangin niemimaalla

   Matka pohjoiseen 1. juttu kertoi matkasta Hangosta Utsjoelle, jonka teimme kahden päivän aikana.

Kolmannen matkapäivän ohjelmassa oli Norjan itäinen osa, Varangin niemimaa.
   Paikka oli meille tuntematon, olemme vain kerran käyneet Varanginvuonon vastakkaisella rannalla, Pykeijassa.

Sää oli pilvinen lähtiessämme Utsjoelta Nuorgamiin ja sieltä rajan yli Norjan puolelle.
Päivän aikana saimme tottua hyvin vaihtelevaan säähän.
Välillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, sitten yhtä äkkiä alkoi tummia pilviä kertyä taivaalle ja sadekuuro pyyhkäisi tienoon yli.

Tien vierustan tunturikoivikot olivat isolta osin lehdettömiä, olivatkohan tunturimittarit syyllisiä.

Vuonon pohjukkaa lähestyessämme näkymät olivat huikeat.

Tie kulkee koko ajan aivan vuonon reunalla ja suuri osa taloista on aivan tien vierellä.

Tien varren kyliin poiketessa huomasi niissä runsaasti kalastusaluksia, kalastus lienee tärkein elinkeino alueella.

Seuraavana tutustumispaikkana oli Vesisaaren kaupunki.

Talot täällä, kuten muuallakin Pohjois-Norjassa ovat värikkäitä ja hyvin hoidetun näköisiä.
Puutarhanhoitoa harrastavana kiinnitin huomiota myös pihoihin.
Talot olivat melko lähekkäin ja talojen väleissä ei useimmiten ollut minkäänlaisia aitoja.
Puiden ja pensaiden määrä pihoilla oli vähäisempää kuin Suomessa.
Kukat oli usein istutettu ruukkuihin tms, kukkapenkkejä näkyi harvemmin.
Varmaan ilmasto-olosuhteet ja maaperä vaikuttavat näihin asioihin. 

Satama oli suuri ja eri kokoisia aluksia oli paljon.
Merenrantakaupungin asukkaina tuli täälläkin kierreltyä satamia ja kuvattua niitä.

Matka jatkui itään päin, liikennettä oli melko vähän.

Poikkesimme tien vieressä olleelle rannalle.
Rantaa reunusti leveä kivikkoalue, veden rajassa oli paksu levämassa.

Rannan ja tien välissä oli kauniita, vanhan näköisiä kiviaitoja.

Matkaan tuli pysähdys, kun vastaan tuli lammaslauma "paimeniensa" kanssa, ilmeisesti laidunpaikkaa vaihdettiin.
Autot pysähtyivät ja lampaat kulkivat tottuneesti tien laitaa.

Automme kohdalle saavuttuaan ne suuntasivat tien penkereelle ja ohittivat auton sieltä.

Kuvasin ohittavia lampaita auton sivuikkunasta.
Eläinten mielestä se taisi vaikuttaa oudolta, ne pysähtyivät vähäksi aikaa katsomaan.

Lehmiä emme päivän aikana nähneet kuin pari kertaa, poroja näimme vain muutaman.

Pelloilla oli heinätyöt tehty.

Matkan jatkuessa maasto muuttui karummaksi ja kivisemmäksi.

Aloimme lähestyä päämääräämme.
Niemen itäisimmässä kärjessä on saari, jossa sijaitsee Vuoreijan kaupunki.

Yllätys oli suuri, kun huomasimme, että saarelle mentiin meren alitse tunnelia pitkin.

Täälläkin oli laaja satama-alue ja paljon aluksia.

Näimme sentään yhden aluksen liikenteessäkin, lähdössä merelle.

Viereisellä saarella näkyi Vuoreijan majakka.

Lintuja oli kaikkialla paljon, niitä oli rakennusten katoilla, aallonmurtajalla, rannoilla.

Vanhoja aluksia näkyi rakennusten vierillä, osassa ilmeisesti korjaustyöt meneillään.

Kaduilla ajellessa huomio kiinnittyi matalalla oleviin sähköjohtoihin.

Kirkko oli vaikuttavan näköinen.

Myös erikoista taidetta osui matkan varrelle.
Tämä kasvokuva talon seinässä oli tehty rakennuksen vaaleaan rappaukseen.

Satama-alueelta yhden varastorakennuksen seinässä oli tällaiset miekkailijat.

Löysimme myös tällaisen teoksen veneen kantajista.
Hahmot vaatetuksineen oli tehty laudankappaleista.

Tunnelin jälkeen paluumatka alkoi pilvisessä säässä.

Lampaita tapasimme taas runsaasti tien varrella.

Maisemat ja niiden väritys olivat upeita.

Yksi sadekuuro tavoitti taas meidät kun kävimme tutustumassa yhteen rannikon pieneen kylään.

Lampaat viettivät sateista lepohetkeä kylän keskustassa.

Kaikilla leväisellä ranta-alueilla oli valtaisasti lokkeja, vieri vieressä.

Lähes jokaisesta kylästä löytyi kirkko.
Kaikkialla oli kalankuivatustelineitä, sekä paljon veneitä ja kalastusaluksia.

Vuonon pohjukkaa lähestyessämme aurinko paistoi taas lähes pilvettömältä taivaalta.

Aloimme lähestyä Utsjokea.
Piti pysähtyä vielä kerran, sillä taivaalla näkyi komea sateenkaari.