Lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä, tosin luoteen puoleinen tuuli oli kova.
Päätimme taas käyttää päivän rantojen kiertelyyn kahden kameran kera.
Ensimmäinen käyntikohteemme oli Furunäsin ranta.
Tänne tuuli pääsee puhaltamaan suoraan Hangon läntiseltä.
Edellisenä yönä oli ollut pakkasta, joten ranta oli täynnä erilaisia jäisiä koristeita.
Jokaisen kaislan ja oksan päässä oli jonkinlainen jääpallukka.
Aallokko oli melkoinen, vesi oli hyvin kirkasta.
Aikamme jäitä ja aaltoja kuvattuamme palasimme pysäköintipaikalle jatkaaksemme viereiselle, kallioiden toisella puolella olevalle rannalle.
Matkalla en voinut olla kuvaamatta männyn kyljen jäkäliä ja naavaa.
Ilma oli sen verran kylmä, ettei yöllä satanut ohut lumikerros ollut vielä kokonaan sulanut.
Tälläkin rannalla aallokko oli melkoinen.
Rannan kasvusto ja kaislikon tyvet olivat jään kuorruttamia.
Kaislojen joukossa kasvaa runsaasti osmankäämijä.
Vesi oli melko korkealla ja aallot löivät kallioon muodostaen jääkerroksen kiven pintaan.
Ihastelimme yhden kallion pystyseinämään jäätynyttä vettä.
Jää oli pinnaltaan kauniin rosoinen ja pieniä vesinoroja valui jäätikön alla ja päällä.
Kun jääseinämää oli kuvattu riittävästi palasimme pysäköintipaikalle ja lähdimme Santalaan.
Huomasin kasvin, joka kuolleen heinikon keskellä kasvoi täysin vihreänä.
Sää oli keväisen tuntuinen, taivas oli sininen ja valkoisia poutapilviä näkyi runsaasti.
Yksi venekin oli jo liikkeellä, veneilykausi alkaa.
Kameran kanssa kulkiessa tulee kuvattua kaikkea mahdollista.
Seuraava kuva on yhden kumollaan olevan veneen pohjasta.
Rannan kierrettyämme lähdimme jatkamaan matkaa.
Ajoimme etelärannan puolelle Tvärminneen.
Täällä oli tyynempää ja taivas oli huikaisevan näköinen.
Vesi on jossain vaiheessa ollut korkealla, vesiraja näkyi rannalla selvästi.
Laituri oli vielä talviteloillaan ja rannassa oleva penkki oli veden saartama.
Seuraavana pysähdyspaikkana oli Vedagrundet.
Näkymä merelle oli täälläkin kaunis.
Kallionkolojen lammikoissa oli vielä iltapäivälläkin ohutta riitettä.
Rantahietikolta löytyi paljon kuvattavaa.
Rannan matalien mäntyjen kävyt ja katajapensaan marjat piti myös kuvata ennen kotiin paluuta.
Alkuillasta lähdimme vielä uudelle kierrokselle katsomaan auringonlaskua.
Ensiksi kävimme Metsäkannaksella, mutta sinne asti laskeva aurinko ei vielä näkynyt.
Puiden välistä näkyi kyllä, miten aurinko valaisi vastapäätä olevien saarien rantoja.
Ajoimme Sandvikenin rantaan.
Siellä matalalla oleva aurinko näkyi, mutta varsinainen laskuhetki jäi näkemättä, sillä aurinko painui saaren taakse.
Vielä illallakin oli yhtä kova tuuli kuin päivällä, aallokko löi korkealle rannan kivikkoon.
Auringon laskettua lähdimme paluumatkalle ihaillen vielä taivaanrannan värejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti