Hankoniemen eteläisiä rantoja kiertelemässä

Lauantaina oli kaunis aurinkoinen päivä, joten lähdimme taas kiertelemään rantoja.
Vesi oli tosi alhaalla, noin -35 cm.

Ensimmäinen kohde oli Kattrumpan.
   Lahdella oli paljon laulujoutsenia, joiden kovaääniset trumpettimaiset töräytykset kuuluivat heti rantaan tultaessa.
Matalasta vedestä löytyi varmaan runsaasti syötävää.

Meren suunnalle näkymä oli tyyni ja taivaanrannalla oli ohut pilvikerros.

Rannan kivikko oli märkää, jolloin kivien värit tulivat selvästi esiin.

Veden kuljettamien roskien joukossa oli runsaasti pieniä kaloja.

Seuraavalla rannallakin näkymä ulkomerelle päin oli samanlainen.

Rannan kivet ja hietikko kylpivät auringossa, levää oli runsaasti.

   Vesi oli uskomattoman kirkasta, pieni aallokko kuljetti rantavedessä näkyviä männynkäpyjä edestakaisin.

Aallokko oli tehnyt hiekkaan komeita kuvioita.

Kolmantena käyntikohteena oli Kobben.

Rantaan menevä tie on korkeiden kaislojen reunustama.

Täälläkin näkymät vesille ja rannoille olivat tyynet ja aurinkoiset.
Lahdella näkyi veden mataluus, hiekkapohja oli tullut esille.

Veneitä oli rannalla seuraavaa veneilykautta odottamassa.

Niemen päässä olevat kalliot hehkuivat auringossa.

Perinteisesti tulee aina otettua kuva näiden kallioiden juurelta etelän suuntaan.
Usein siellä näkyy kauniita pilvinauhoja.

   Saapuessani paikalle näin urospeuran juoksevan takana olevalta niemeltä hiekkakannasta pitkin idän suuntaan.

   Kuvaa juoksijasta en tietenkään ehtinyt ottaa ennenkuin eläimen eteen tuli avovesi ja se lähti uimaan.

   Mieheni kiipesi kallion päälle ja ehti kuvata peuran pääsyn vastapäiselle rannalle, josta se nousi maihin.
Uintimatkaa oli kartasta katsoen noin 700-800 metriä.

   Päivän viimeinen käyntikohteemme oli Vedagrundet, johon saavuimme reilu puoli tuntia ennen auringon laskua.
Täällä todella huomasi vedenpinnan alhaisuuden, rannan hiekkapohjaa oli näkyvissä laajasti.
Matalalta paistava aurinko valaisi hietikkoa.

   Täälläkin näkyi hiekassa monenlaisia aaltojen muovaamia kuvioita, joita kasvit ja simpukat koristivat.

Rannan edustalla on pieni kallioinen saari, johon ei normaalisti pääse kävelemään jalkojaan kastelematta.
Nyt kulkeminen onnistui hyvin.

Auringonlasku oli komea, sillä taivaanrannalla oli pilviä, jotka ajoittain peittivät auringon.

   Veden pinta oli tyyni, joten onnistuimme näkemään ja kuvaamaan "kullankeltaisen" meriveden.

Kotiin lähtiessämme maisema alkoi muuttua siniseksi ja hämäräksi.