Slaktikselta Varisniemeen

Päätimme vielä kerran lähteä katselemaan Hangon rantoja meren puolelta ennenkuin jääpeite häviää.

Tällä kuvauskierroksella olimme Pitkäperjantaina alkuillasta.

Sää oli tosi kaunis, aurinko paistoi eikä tuullut, joten oli melkein lämmin.

Hankoniemen länsipuolinen rantaviiva on muodoiltaan vaihtelevaa.

Paikoitellen se on matalaa kivikkoa ja välillä taas on kauniita kallioita.

Varisniemen kalliot näyttivät meren puolelta erilaisilta kuin rannalta tai kallion päältä katsellen.

Etelän suunnalla taivas oli ohuiden pilvinauhojen koristama.

Kallioiden välissä on kivikkoranta.

Lumet oli suurelta osin sulaneet ja kivet tulleet esille.

Läheltä katsellen Varisniemen kalliot ovat vaikuttavan näköiset, pystysuoraa seinämää.

Ylhäällä kallioiden päällä näkyy yksi siellä olevista entisistä tykkiasemista.

Kiipesimme hieman sisempää polun varrelta kallion päälle.
Matkan varrella on useita kauniita keloja, joita oli pakko kuvata.

Ylhäällä on tukevasti kalliossa kiinni oleva penkki maisemien katselijoita varten.

Kallion päältä löytyy lisää sodan aikaisia rakennelmia.

Etelän suunnalla erottui tummempana avoveden raja.
Ihmisiä näkyi kävelemässä ja luistelemassa jäällä.

Hangonkylän sataman suulla oli pieni avovesialue, jossa oli kaksi joutsenta ruokailemassa.

Maisemat kallion päältä joka suuntaan ovat todella komeat.

Paluumatkalla  Slaktikselle aurinko oli jo melko alhaalla, se värjäsi rannat lämpimän ruskeiksi.

Puiden latvojen yläpuolella näkyi pyöreä täysikuu.

Länteen päin näytti näin kirkkaalta.

Rantaan saavuttuamme ajoimme vielä Varisniemen pysäköintipaikalle ja kävimme ottamassa muutaman kuvan auringonlaskusta.