maanantai 22. lokakuuta 2018

Hankoniemellä Mannerheimintiellä

Sunnuntaina sää oli melko lämmin ja aurinkokin näyttäytyi pilvien lomasta.
Lähdimme kameroiden kanssa Harparskogiin.



Monella paikkakunnalla, kuten Hangossakin on Mannerheimintie.
Harparskogissakin on samanniminen tie, joten ajelimme pitkin Mannerheimintietä, katselimme ja kuvasimme syksyistä luontoa ja sodanaikaisia rakennelmia.

Ensimmäinen pysähdyspaikka oli aivan tien vierellä oleva bunkkeri.


Seuraava tutustumiskohteemme oli kunnostetun bunkkerimuseon ympäristö, itse paikkahan on auki kesäaikaan.


Bunkkerin ympärille on rakennettu kaiteet ja portaat.



Seinustalle on kerätty ilmeisesti ympäristöstä löytyneitä esineitä.




Bunkkerin seinät ovat osittain vihreän sammaleen peitossa, kuten tämä oven ympäristökin.
Oven yläpuolella on Suomen vaakunaleijona ja vuosiluku 1940.




Katolla on rautainen tähystyskupu.


Pihavalaistuksen koristelu on kekseliäs, kahdella valaisinpylväällä on kypärä päässä ja yhden valaisimen päällä on kaminan hormi.



Bunkkerilta lähti polku maastossa olevalle, kiviselle panssariesteelle.



Vajaan kilometrin päässä bunkkerilta, tien varrella on Mannerheimin muistokivi ja opastaulu.



Jatkoimme matkaa edelleen Mannerheimintietä pitkin.


Tien varrelta löytyi vanhoja rakennuksia kuten kellari, aitta ja lato.




Ladon takana oli kasa vanhoja heinäseipäitä.


Mannerheimintie jatkui ja kapeni.
Käännyimme paluumatkalle, kun näytti, että tie päättyisi talojen tai mökkien pihaan.



Paluumatkalla poikkesimme metsäiselle sivutielle.
Tie oli hyväkuntoinen ja kaikkialla oli kerros puista varisseita lehtiä.



Kävimme myös yhden lammen rannalla.
Sinne johti sammaleinen polku, jossa näkyi lähinnä eläinten jälkiä.



Jatkoimme peltojen reunustamaa mutkaista tietä.
Matkan varrella piti pysähtyä kuvaamaan syksyn viimeisiä kukkia.




   Palattuamme takaisin Mannerheimintielle jätimme auton muistokiven kohdalle ja lähdimme metsätietä pitkin Vitsjön lammen suuntaan.

Täällä näkee vielä selvästi jälkiä sodan ajalta.
Kallioita on louhittu, bunkkereita ja varastoja on rakennettu.




Juoksuhautoja on valettu betonista, nyt niillä on jo paksu sammalkerros peittonaan.


Lammen rannallakin on yksi bunkkeri.




Bunkkerin katolta, tähystyskuvun vierestä on hyvä näkyvyys lammelle.


Aurinko paistoi rannalla ollessamme, joten maisemat olivat kauniita ja puut heijastuivat veden pintaan.







Rannalta lähtiessämme katselimme vielä, miten selvästi panssariesteet näkyivät täälläkin.
Kesäaikaan puiden lehdistö peittää osan näkyvyydestä.



Paluumatkalla ihastelimme kannon juureen jääneitä puolukoita ja lehtikuusien keltaisia neulasia.




4 kommenttia:

  1. Mannerheimintiellä ajelimme yhtenä talvisena kevätpäivänä ja kuvasin muutamia samoja kohteita. Vaan kylläpähän taas oli kiva seurata retkeänne näiden kuvien muodossa, kiitti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme käyneet melko usein siellä Vitsjön lammella, useimmiten siellä vastakkaisella rannalla kuin nyt. Se Mannerheimintien loppupää oli meille aivan uusi kokemus.

      Poista
  2. Mielenkiintoinen reissu paikoissa, joissa harva koskaan käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä meidän lähialueella on paljon tutustumisen arvoisia paikkoja, ehkä joku tämänkin jutun myötä innostuu lähtemään tutkimusmatkalle.

      Poista