Hangon eteläpuolen saarissa ja rannoilla

   Viime viikolla ilma oli kesäisen lämmin ja merellä tuuli vain vähän, joten olimme kahtena päivänä veneilemässä.

Keskiviikkona suunnistimme Itäsatamasta länteen päin.
Alkumatkan ajelimme Gunnarsinrannan läheisyydessä, koska kauempana merellä oli sakea sumu.

Sumun hälvettyä suunnistimme ulommas.
Ensimmäinen maihinnousupaikkamme oli Granskär, saari joka on Tulliniemen edustalla.

Saaren läntisellä sivulla on matalaa kivikkoa ja kauniita sileitä kallioita.

Kallioiden pinnat ovat kuvioiltaan erikoisia, niitä ei voinut olla kuvaamatta.

Tämän kiven pinnalla jäkälä on kasvanut koristeellisiksi kiemuroiksi.

Kallioiden koloissa on lammikoita ja niissä kauniita heijastuksia.

Kukkia oli paljon.
On aivan uskomatonta, miten nopeasti luonto on toipunut kuivasta kesästä.
Esimerkiksi keto-orvokki, jonka yleensä näkee kukkivan alkukesästä ja kärsivän loppukesästä kuivuudesta oli nyt täydessä kukassa.

Maksaruohot olivat perhosten suosiossa.

Sodan aikaisia rakennelmia saaressa on paljon.
Nuo rakennuskivet on varmaan kannettu rannoilta korkealle kallion päälle.

Saaressa kasvaa paljon katajaa, se näyttää vähitellen valtaavan nuo edellisten kuvien rakennelmatkin.

Etelän puolella on vastassa avoin meri.

Kallioiden päältä näkee kauas.
Seuraavassa kuvassa näkyy Russarön saari kauimmaisena, majakka sen oikeassa reunassa.

Myös kaupunki näkyy hyvin.
Tuulimyllyt sijoittuvat tästä suunnasta katsottuna vesitornin vasemmalle puolelle.

Puiden välistä pilkottaa Tulliniemen torni ja sataman laivat.

Tämä näkymä on pohjoisen suuntaan.

Paluumatkalla kävimme vielä kallioisessa saaressa Ryssön länsipuolella.
Rannalla seisova jyhkeä kivi teki vaikutuksen.

Täälläkin oli useita lammikoita, niiden kasvusto oli vihreää.

Kahdessa lammikossa oli eläviä kotiloita, yleensähän niitä näkee rannoilla vain tyhjinä kuorina.
Kuvien väri johtuu veden sameudesta.

Torstaina lähdimme uudelle veneilykierrokselle.
Nyt suuntasimme Itäsatamasta itään päin ohi Neljän Tuulen Tuvan.

Maihin nousimme jälleen Granskäriin, tämä saari on Stenuddenin edustalla.

Saaressa on useita hiekkaisia rantaosuuksia.
Seuraavan kuvan ranta on saaren eteläosassa.

Itään päin avautuu kaksi hiekkaista poukamaa.

Tällä pohjoispuolen hiekkarannalla kävimme kesällä ensimmäisen kerran.

Idän puoleisilla kallioilla oli vanhoja, vuodelta 1934 peräisin olevia hakkauksia.

Saari on ilmeisesti suosittu retkeilypaikka, sieltä löytyi pöytä ja penkitkin.

Saaren keskellä on korkeaa puustoa.

Tälläkin saarella luonto oli rehevää, kallioilta löytyi oikea kukkaketo.

Maisemat ovat hienoja, meri oli tyyni ja aurinko paistoi.
Pohjoiseen ja länteen katsellessa huomaa, miten lähellä kaupunkia olimme.

Etelän suuntaan täälläkin on aava meri.
Kallion takaa otetussa kuvassa satamasta lähtenyt laiva on kaukana horisontissa.

Kallioiden koloissa on kauniita luonnon muovaamia lammikoita.

Granskäristä lähtiessämme suunnistimme vielä itään päin.
Käväisimme Långörenillä, jossa niemen rantoja reunusti tumma levänauha.

Lintuja näkyi kivillä ja kallioilla, varsinkin merimetsoja.

Seuraavaksi ohitimme Kobbenin.

Nousimme pieneen saareen Breidablickin edustalla.

Kallion päältä löytyi taas kaunis syvennys täynnä vettä.

Kukkia löytyi täältäkin, pelto-orvokkeja ja maksaruohoja.

Saaren ja mantereen välissä on hiekkakannas.

Ulompaa mereltä saapui rantaa kohti useita melojia.

Seuraavaksi tulimme Vedagrundetin kohdalle, josta aloitimme paluumatkan.

Ohitimme taas useita matalia luotoja, lintuja oli paljon.

Sää oli niin tyyni, että kaupunki heijastui veden pintaan.