Heinäkuinen retki Jussarön saarelle

Vierailimme Jussarön saarella tiistaina.
Sää oli matkanteon kannalta erittäin hyvä, tuulta ei ollut juuri lainkaan.
    Olimme liikkeellä omalla veneellä, ajoaika Hangon Itäsatamasta saareen oli noin tunti ja 15 minuuttia.

Meille saari on tuttu paikka jo 1970-luvulta, viimeksi kävimme siellä kolme vuotta sitten.

Perille saavuimme puolenpäivän aikaan.
Satamassa oli liikennettä ja huviveneitä oli vierasvenelaiturissa kymmenkunta.
Saaressa oli yllättävän vähän ihmisiä, vaikka loma-aika on meneillään.

Vierailijoita varten on ilmoitustauluja ja reitit on merkitty maastoon.

Rannalla laiturien läheisyydessä on punainen rakennus, jossa on kahvio.

Lähdimme kierrokselle.
Luonto saaressa oli yllättävän rehevää, vaikka sateita ei sielläkään ole varmaan ollut sen enempää kuin Hangossakaan.

Kaivostoiminta saarella loppui vuonna 1967.
Sen aikaiset useat rakennukset muistuttavat vielä vilkkaasta toiminnasta saarella.
Itse kävin saarella ensimmäisen kerran 70-luvun puolivälissä, jolloin kaikki nämä rakennukset olivat täysin käyttökuntoisen näköisiä.

Kerrostalossa oli henkilökunnan asuntoja.

Tässä rakennuksessa oli ilmeisesti lämpökeskus korkeasta piipusta päätellen.

Seuraavien kuvien rakennuksessa toimi keittiö ja ruokailutilat.

Tämä kaivoksen aikainen toimistorakennus on otettu jossain vaiheessa uudelleen käyttöön.

Vastapäätä aukion toisella puolella on entinen kaivoksen rikastamorakennus.

Yllätyimme, kun tien vierellä oli merkki sen päättymisestä.
Tie johti aikoinaan merivartioasemalle.

Jatkoimme kuitenkin eteenpäin katsomaan, mitä on tapahtunut.
Matkan varrella oli kaivoksen aikaisia rakennelmia, joissa kulki ilmeisesti vesijohdot, sähkökaapelit jne.

Saavuttuamme lahden pohjukkaan näimme, että entinen merivartioaseman rakennus oli purettu, vain piippu oli pystyssä.
Tiellä kulkeminen oli estetty puomein, ilmeisti purkutöiden takia.

Hieman sisempänä on vielä pystyssä vanha hirsitalo, tuttu rakennus muutaman talvileirin ajalta.

Alueella on aikoinaan ollut enemmänkin rakennnuksia, kivijalat ovat jäljellä.

Puiden latvusten yläpuolella näkyy merivalvontatorni, joka on kesäaikaan auki kävijöille.

Tornin alapuolella on entiset tykkiasemat.
Maisemat avautuvat idän suuntaan.

Etelään päin näkyy lähes pelkkää merta.
Kaukana kuvan ylälaidassa keskellä häämöttää Sundharunin saarella oleva Jussarön majakka.

Tässä kuvassa majakka näkyy vähän paremmin.

Kahden seuraavan kuvan maisemat avautuvat lännen suuntaan.

Aikamme merelle tähyiltyämme lähdimme jatkamaan kierrosta.
Opastettu reitti jatkuu vanhan kivirakennuksen kulmalta.

Rantaa kohti kuljimme rehevän metsikön halki.

Kallion päältä avautuu näkymä saaren upealle mustahiekkaiselle rannalle.

Vanha kaivostorni näkyy myös hyvin kallioiden päälle.

Alas rantaan laskeuduttuamme oli pakko ihailla ja kuvata tummaa hienoa hiekkaa ja litteiksi hioutuneita kiviä.

Rantaan oli ajautunut tällainen puu.
Sen toinen pää oli kuin joku eläin, korvat ja kuono kohti heinikkoa.

Rannalla oli pakko mennä kokeilemaan, tuntuiko vesi ja hiekka samanlaiselta kuin aikoinaan nuorena.

Matkaa jatkettiin nousemalla rannan toisesta päästä kallioiden päälle.

Kallion päälle oli rakennettu silta helpottamaan kulkemista.

Sillan jälkeen oli pakko ihmetellä tämän männyn kasvamista.
Juuret olivat pienessä kallionkolossa ja latvus pitkin kalliota.

Muutenkin kallioilla kasvavat puut ovat pienikokoisia ja monet kasvavat maata pitkin.

Alastuloa kallion päältä oli myös helpotettu portailla.

Alhaalla oli todellinen kivinen vieraskirja.
Sieltä löytyi irtokivillä kirjoiteltuja nimiä ja kotipaikkakuntia jne.
Löytyipä sieltä taidokas kivisydänkin.

Jatkoimme merkittyä polkua rannan suuntaisesti ihaillen ja kuvaten kallioisia maisemia.

Kiviä näiltä rannoilta löytyy, ne ovat melko pieniä ja tasakokoisia.

Rannan yläpuoleiset alueetkin olivat aikoinaan pelkkää kivimurskaa.
Vuosikymmenten aikana puusto on hiljalleen vallannut kentän.

Palasimme vielä vanhan kaivostornin juurelle.
Oli pakko käydä tarkistamassa, että teksti tornin kyljessä oli vielä paikoillaan.
Tekstin maali näyttää rapisevan hiljalleen, mutta kaikki kirjaimet olivat tallella.

Tornin läheisyydessä olevassa rakennuksessa oli aikoinaan kaivosmiesten peseytymistilat.

Kohti satama-aluetta kulkevan tien vierellä oli taas näkyvissä entisiä rakennelmia.

Saarella on paikoitellen tosi kosteaa.
Näkyi alueita, joissa kasvoi esimerkiksi suopursua.
Tien vieressä oli tällaista vihreyttä.

Saarella ilmeisesti rakennetaan ja kunnostetaan kaiken aikaa.
Laiturin ympärillä näkyi työmiehiä ja -koneita.

Kahvilassa käynnin jälkeen lähdimme kotimatkalle.