Juhannuspäivänä Tulliniemen luontopolulla

Juhannuspäivän illan päätimme viettää kiertämällä Tulliniemen luontopolun.

Kamerat olivat tietenkin mukana, tässä kuvia kierrokselta.

Polku avattiin yleisölle toukokuussa 2014 ja se on hyvin suosittu kävely- ja retkeilykohde.

Portilta löytyy tietoa ja kartta luontopolusta.

Alueella polku on merkitty valkopäisillä tolpilla.

Matka niemen kärkeen on tuo kyltin osoittama 3,3 km.

Pysäköintipaikalta on vajaa 400 metriä luontopolun alkuun.

Alkumatkan reitti kulkee lähellä rantaa niemen suuntaisesti.
Ranta on kivikkoista.
Kivien joukossa kasvaa merenrannalle tyypillisiä kasveja, kuten esimerkiksi merikaalia.
Myös kurtturuusu on levinnyt osalle ranta-aluetta.

Matkan edetessä ranta muuttuu, kivikoko on suurempaa ja kasvustoa on vähemmän.

Polun kääntyessä rannasta sisemmäksi niemeen eteen tulee alue, jossa on useita rakennusten raunioita.
Alueella on aikoinaan ollut mm. saksalaisia sotilaita, sitten karanteenileiri ja naisten työsiirtola.
Myöhemmin alue oli Hangon Rannikkopatteriston käytössä.

Vanha saunarakennus oli kuulemma vielä 80-luvun alkupuolella käyttökunnossa.
Nyt katossa ja seinissä on aukkoja, piippu on edelleen ehjänä paikoillaan.

Edestä päin tämä talo näyttää vielä melko ryhdikkäältä.

Sivuiltaan rakennuksen kunto näkyy selvästi, katot ja seinät ovat sortuneet, mutta piiput ovat vielä pystyssä.

Sähköistyksestä on jäljellä johtoja ja ränneistä pieni pätkä.

Muitakin rakennusten pieniä yksityiskohtia tuli kuvattua.

Kaikki alueen rakennukset ovat kunnoltaan samanlaisia.

Puusto peittää monia rakennuksia lähes kokonaan.

Käymälärakennus kallistuu hiljalleen maata kohti, katto on siinäkin sortunut.

Aidan vieressä on kattotiilipinoja, tosin sammaleen peittäminä.
Alueen rakennukset eivät näitä enää tarvitse.

Tästä rakennuksesta on jäljellä vain kivijalka, rakennus on purettu.
Aikoinaan siinä toimi mm. Hangon Rannikkopatteriston varusvarasto.

Alueella on kolme valkoista penkkiä, lienevätkö kaivauksia tekevien käytössä.

Parakkialueen jälkeen polku jatkuu vehreän luonnonsuojelualueen halki.
Täällä ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä pitkästä sateettomasta kaudesta, kasvusto oli rehevää.

Matkan varrelta löytyy kaunis näkymä merelle.

Polku jatkuu metsän keskellä.

Vaihteeksi jälleen kaunis merimaisema.

Varmaan jokainen luontopolulla kulkenut muistaa tämän tuolivanhuksen polun vierellä.

Määränpäätä lähestyttäessä metsä vaihtuu kalliorannaksi.
Tämä kuva on otettu niemen kärjen suuntaan.

Paikan ohitti kaksi perinteistä puista purjevenettä, taustalla on Hauensuoli.

Perillä Suomen eteläkärjessä on asiasta kertova infotaulu.

Paikalla on vanha merkki, johon moni kävijä on tainnut lisätä myös oman kivensä muistoksi.

Tällainenkin kivi merkin toisella puolen oli.

Kiven juurella on myös muistolaatta "Tuntemattomalle merimiehelle".

Merivartioston alus ajoi niemen ohitse, muuten ei paljon liikennettä merellä näkynyt.

Kallion vierellä kasvavassa puussa on yksi linnunpönttö, kaiketi Manner-Suomen eteläisin. 

Nämä kallioiset rannat on niemen kärjestä pohjoisen suuntaan.

Reitti tekee pienen kierroksen korkealle kallion päälle.
Siellä on kaksi tällaista pöytää eväiden syöntiä varten.
Vieraskirja löytyy postilaatikosta toisen pöydän luota.

Kallion päällä oleva vanha tykkiasema alkaa jäädä puiden peittoon.  

Maisemat kallion päältä kauas etelän suuntaan ovat komeat.

Alhaalta rannalta näkyy monta maamerkkiä.
Tässä Russarön majakka.

Tulliniemen Luotsiaseman torni

Kaukana häämöttää myös kaupungin tornit, vesitorni ja kirkontorni.

Paluumatkalle lähtiessämme aurinko alkoi olla jo melko alhaalla.

Maisemassa oli jo illan utuisuutta.

Metsäosuudella matalalla oleva aurinko sai aikaan pitkiä varjoja.

Pohjoispuolen rannalle joku oli rakennellut kivistä "patsaita".

Merikaalin kukinto hehkui ilta-auringossa.

Taivaalla oli kapea tumma pilvinauha, kello oli hiukan yli iltakymmenen.

Paluumatkalla oli pakko ottaa muutama kuva rannalla olevista Palawanin hylyn osista.

Luonto valtaa hylynkin, puuosista nousee esiin monenlaisia kasveja.

Vielä kuva rannan kivikoista reitin alkupäästä.

Portin ulkopuolella maisema näytti tällaiselta, aurinko oli juuri tuon pilvinauhan alla.

Matkalla pysäköintipaikalle vielä viimeinen vilkaisu taaksepäin, aurinko oli tullut esiin.