torstai 10. toukokuuta 2018

Toukokuinen koskikierros

 Kävimme maanantaina katsomassa koskien keväistä kuohuntaa Perniönjoen Pohjankoskella ja Hamarinkoskella sekä Kiskonjoen Latokartanonkoskella.

Ensimmäisenä kohteena oli Pohjankoski, jossa edellisen kerran kävimme helmikuussa.


Pysäköintipaikalla on alueen kartta.


Perniönjoki kulkee keskellä kaunista maalaismaisemaa ja laajoja peltoja.


Keväiseen tapaan vettä joessa virtasi runsaasti.
Tässä kohdassa oli talvella paksu jääkerros ja vain pieni vesiuoma.



Kaksi seuraavaa kuvaa on otettu samasta paikasta kosken alapuolelta.
Toinen kuva on otettu kameran hitaammalla suljinajalla.



Myös tässä kuvassa on käytetty hitaampaa suljinaikaa.


Valkovuokot kosken ympäristössä olivat täydessä kukassa, muuten vihreyttä näkyi vasta pieninä heinätupsuina.


Pohjankoskelta Hamarinkoskelle kuljimme joenuomaa seuraten pitkin pellonreunaa.
Matkalla näimme useita eläimiä, rusakko sekä peura kulkivat pellolla ja rantakäärme ui kohdallamme rantaan.
Kaikista näkemistämme eläimistä saimme kuvattua vain leppäkertun.


Hamarinkoskelle saavuttaessa kosken pauhu kuului voimakkaana, näkymä sen sijaan oli näin rauhallinen.


Joen ylittävä silta näytti niin huonokuntoiselta, ettemme uskaltaneet kokeilla ylitystä.


Sillan ohitettuamme näkyi koskikin.



Alajuoksulla näkyi jo kasvillisuutta, varmaan täällä on kesällä tosi rehevää.


Alajuoksulta löytyi myös tällaista kasvillisuutta.
Viimevuotinen kuivanut heinä oli kuin pää pitkine hiuksineen.


Kolmantena kohteena oli Latokartanonkoski, jossa kävimme myös helmikuussa.


Koskialueen ylittää kaksi siltaa.
Alemman sillan yläpuolella, kosken yläjuoksulla oli näin voimakas virtaus.


Seuraavat kuvat on otettu kosken alapuolelta.



Usean vesirajassa kasvavan puun juuristo oli paljaana.
Vesi on vienyt mennessään kaiken maan niiden ympäriltä.


Rannoilla näkyi runsaasti uuden kasvuston alkua, rentukatkin olivat nupuilla.



Kosken alajuoksulla oli rauhallisempaa, joki virtasi leveänä ja osa puustosta oli veden ympäröimä.



Kaikkialla oli jo hentoa vihreyttä, tuomia näytti rannoilla kasvavan paljon.


Pysäköintipaikan ja kosken välisen tien vierustalla kasvoi sinivuokkoja ison kuusen juurella.
Perinteisten sinisten joukossa oli punertavampiakin kukkia.




2 kommenttia: