keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Avoin meri Långörenillä

Kävelimme Hankoniemen etelärannalla olevan Långörenin niemen ympäri viimeksi vajaa kuukausi takaperin.
Silloin meri oli täysin jäässä, tämän viikon tiistaina se oli sula.


Aloitimme kierroksen niemen itärantaa pitkin, ajattelimme olevamme länsipuolella auringon laskiessa.
Kylmä pohjoistuuli tuntui ajoittain molemmilla puolilla niemeä.

Itärannalta lumi oli suurelta osin sulanut, osa kivikoistakin oli paljaana.


Tuuli oli nostanut rannoille jäälauttoja. 


Osa rantaviivasta oli vielä paksun jääkerroksen peitossa.




Niemen kärjen keskiosassa hiekka ja kivet olivat paljaina, mutta sielläkin oli leveä reunoja peittävä jäänauha.


Pehmeässä hiekassa näkyi paljon jälkiä.
Siellä oli liikkunut ihmisiä ja eläimiä.


Rakkolevää oli vedessä ja jäälauttojen päällä.
Sekin oli jääkerroksen peitossa.


Niemen kärjessä kaikki muukin oli jäässä, kivien välissäkin oli paksu jääkerros.



Viime kerralla käydessämme tuonne aivan niemen kärkeen asti pääsi kävelemään jäitä pitkin.
Nyt välikkö oli veden peitossa, jäälautat olivat kiinni matalikon kivissä.



Aurinko oli suurimman osan aikaa paksujen tummien pilvien peitossa.
Sää oli kylmä ja pilvisyys sai maisematkin näyttämään kylmiltä. 


Niemen kärjestä tulee aina katseltua mantereelle päin, matka näyttää pitkältä.


Länsirannalla oli enemmän lunta ja siellä oli vielä aivan käveltävä jääpeite.


Niemeltä katsellen kaupunki näyttää olevan kaukana.


Jäälauttoihin, hyhmään ja rannan jääpeitteeseen osui auringon valo sen alkaessa olla matalalla.




Oli hienon näköistä, kun tuuli lennätti kevyttä pakkaslunta pitkin jään pintaa.


Olimme ajoittaneet kierroksemme oikein.
Auringon viimeiset säteet näkyivät, kun saavuimme autolle.






sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Lintukuvia Troolisatamasta


Talvi on ollut merilinnuillekin kovaa aikaa.
Meri on ollut jäässä, vain laivaväylällä oli pieniä avovesipaikkoja.
Muutama päivä sitten avautui leveä railo Länsisatamasta Russarön pohjoispuolitse avomerelle.


Jäälauttojen välissä uidaan ruokaa hakien.



Kevään merkkejä luonnossa, naaraista käydään kovaa kilpailua.
Välillä painitaan oikein tosissaan.


Sorsan sukua jatketaan vaikka nokka vuotaen.





Janottaa


Satamahinaajien ja laivojen potkurivirrat pitävät pienen osan satama-altaasta sulana.


Isokoskelo urokset


Jään reunalla hoidetaan höyhenpeite kuntoon.



Isokoskelo naaras


Isokoskelo uros



Koskelo on saanut saaliiksi kivinilkan, mutta kukahan sen lopulta syö.




Tässä kuvassa on kuusi lintua.


Jäät liikkuu, huomenna näkymä on varmaan jo toisenlainen.
Kevät tulee kuitenkin.


Uivelo koiras, jota en luonnossa ole ennen nähnyt.
"Rannan parlamentissa" joku sanoi, että se on Suomen komein lintu.





Ulkomereltä lentää joutsenia ja muita vesilintuja matalikoille ruokailemaan.







Päivän pesu


Merikotkia näkyy päivittäin.
Tämän yksilön lisäksi oli lennossa neljä muutakin merikotkaa.


Keskiviikko päättyi hienoon auringonlaskuun.


Tämän jutun kuvat on otettu 14.3-17.3.2018