Palawanin hylky talviasussa

Hangossa Tulliniemen luontopolun alkupäässä on osa Palawanin hylkyä.

Palawan on uponnut vuonna 1932.

Hylyn kohdalla on opastaulu, jossa kerrotaan hylyn tarina.

Lumi ja jää on antanut hylylle kauniin talviasun.
Hylky on hyvin suosittu kuvauskohde, mutta harvemmin sitä näkee näin paksusti jäätyneenä.

Vanha puu, pakkanen, jää ja kuura ovat uskomaton yhdistelmä.

Laivan rungon kaaret ovat kestäneet hyvin aikaa.

Ruosteiset "naulat" ovat myös peittyneet jäähän ja kuuraan.

Helmikuun lopun aurinko sulattaa jo hylyn jääkerrosta saaden aikaiseksi jääpuikkorivistöjä.

Aurinko laskee Tulliniemen taakse ja tämä retki päättyy näihin kuviin.
Palawanin hylky on taas päivän vanhempi.

Långörenin luonnonsuojelualueella

Långörenin niemi sijaitsee Hankoniemen etelärannalla.
Kiersimme eilen sen ympäri kulkien osittain jäitä pitkin.

Niemen eteläpuoleinen osa on luonnonsuojelualuetta.

Täällä kulkiessa on tottunut siihen, että lähes aina tuulee ja rannoilla kuuluu selvä kolina aaltojen kuljettaessa kiviä edestakaisin.
Nyt rannoilla oli paksut jääkerrokset, avovettä ei näkynyt missään.

Idän puoleista rantaa reunustava jääseinämä oli lähes metrin korkuinen.

Luonnonsuojelualueen metsäosuudella kasvaa mäntyjä.

Aluskasvillisuutena kivikossa on sianpuolukkaa.

Metsäosuudelta löytyy myös muutama kuusi.

Niiden alaoksisto kasvaa maata pitkin.

Kiviä näillä rannoilla riittää.

Niemen kärkiosa näytti eilen tällaiselta.

Jään pinta oli paikoitellen tasainen koristeellisine jää- ja lumitäplineen.
Niemen kärjessä oli jäälohkareita.

Näkymä etelään päin oli huikea.

Noin kauas ei jäättömänä aikana pääse kulkemaan kuivin jaloin.

Niemen kärjessä ollessamme ylitse lensi kuuden laulujoutsenen parvi.
Ne laskeutuivat vähän kauemmaksi jäälle.

Hetken kuluttua joutsenet lensivät niemen yli takaisin lännen suuntaan, ilmeisesti etsien avovettä.

Rannoilla ja jäällä näkyi paljon eri eläinten jälkiä.

Saukon jäljet johtivat jäiden joukosta veteen.

Rannoilta löytyi kuvattavaksi monenlaista jäätaidetta.
Mielikuvitusta käyttäen alla olevissa kuvissa näkyy iso pedon kita ja jäiset varpaat.

Viereisellä pienellä luodolla kivet olivat paksun jääkerroksen peitossa.

Kaukana merellä näkyi retkiluistelijoita.

Laivojakin oli ulkomerellä liikkeellä.

Kaukaa katsoen oli tosi vaikea hahmottaa laivan ja ihmisten välistä etäisyyttä.

Talvinen Gunnarinranta

Kaunis pakkaspäivä houkutteli ihmiset ulos auringonpaisteeseen.

Me lähdimme tutkimaan Gunnarinrantaa, yleensä siellä tulee käytyä kesäaikaan.
Rannasta kuulee käytettävän nimeä Gunnarinranta ja Gunnarsinranta.

Rannan suuntainen katu on nimeltään Gunnarsinrannantie.

Rannan länsipäässä on Pallboberget, jossa on kaksi komeaa keloa.

Kalliolla on myös todennäköisesti sota-ajalta peräisin olevia rakennelmia.

Päivä oli tuuleton ja veden pinnalla oli ohut jääkerros.
Lännen suunnalla näkyy Hangon Luotsiaseman torni.

Rantaa reunustaa pitkä rivi kalavajoja, kuten muillakin rannoilla Hangossa.
Tässä näkymä lännestä itään.

Täälläkin vajat ovat eri kokoisia ja mallisia, yksilöllisiä.

Tässä näkymä idästä länteen.
Rannassa oli korkeaksi penkaksi jäätynyt hyhmäkerros, mutta vajojen edustalla oli hyvin vähän lunta.

Talvellakaan kalavajat eivät ole hylätyn näköisiä, vaan iloisen näköistä väkeä on maalattu katselemaan rannan elämää.

Kalliolla rannan kaupungin puoleisessa päässä on useita penkkejä, joissa kesäaikaan istuskellaan.

Siellä oli myös tällainen muistolaatta.

Aivan vieressä on Hangon Länsisatama.

Rannalta on varmaan mukava seurata satamaan tulevia ja sieltä lähteviä laivoja.